tiistai 15. toukokuuta 2018

Kaunista puuta ja kiipeilevä Boj Monkey




Tunnustan.
Mulla on tarjotin mania.
Puisiin sellaisiin.

Vaikkakin tällä menossa karsi, poista kaikki turha,
puutarjottimet ei kuulu tähän kategoriaan.

Löytö Finnoon Askosta jossa muuten menossa remonttimyynti.
Kannattaa piipahtaa jos nurkilla!



Meidän Bojksi nimetty Monkeyboy
on ilmiselvästi kotiutunut.
Ensin kokeili sisustustikkaita, laskeutui alas sohvapöydälle
jossa muutaman päivän mietti seuraava paikkaa.
Tänään Boj roikkuu yhdellä kädellä olohuoneen lampusta.

Hymyilyttää aina kun katselen tätä 
pikku Bojta
 koska ulkonäkö ja olemus niin sama kun meidän Lucalla.
Ihan hönö on kai se oikea sana.
Tiedän, pentu vielä, hönö kuitenkin.
Hauska sellainen.

Mutta kaksi niin erilaista otusta,
Tito meidän perheen älykkö 
joka ymmärtää mun joka liikkeestä tai eleestä 
mitä seuraavaksi tapahtuu.
Luca taas jolle kaikki pitää selittää
maltillisesti ja useaan kertaan.
 Välillä mun temperamentilla joudun laskeen sataan.
Henkäistä syvään ja kertoa uudestaan:)

Mutta Lucan myötä Tito myös paljon rauhallisempi.
Aina ei ole pakko nousta mukavasta paikasta kun minä nousen.
Voi jäädä parvekkeelle nauttimaan tyynykasan keskelle kesästä.

Ja onhan se aika 
luksusta käydä yhdeksän vuoden jälkeen yksin suihkussa
ilman että
 joku tiirailee suihkuverhon välistä nappisilmillään. 


Toisitamme oppien.

Hitaasti mutta varmasti tässäkin uusio perheessä
tasapaino löytyy.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Less is more



Niin totta,
 mutta tämä nyt ei päde meidän parvekkeella ollenkaan.

Sisätiloissa karsittu tavaraa isolla kädellä ja jopa modernisoitu.

Meidän kesä huoneesta muodostui kuitenkin aika
runsas ja jopa pikaisen maalaisromanttinen.
Kuitenkin pienellä  kivalla twistillä.
Lepakkotuolineen ja betoni sohvapöytineen.











Mun oma kesäpesä.

Harmittaa kun mökkeilyt tältä viikonloppuna jäi väliin.
Syynä
poskiontelon tulehdus, alkukesän käärme kammo 
sekä mökillä 
piipun juuresta valuneen vesivahingon takia. 

Kesä vasta aluillaan ja saariston rauha odottaa.
(ja kun meidän pihan kyykärmeet kuolleet sukupuuttoon :) )

Totta puhuen
 tiedän että nekin kuuluu meidän luontoon
ja jopa tarpeellisia mutta meistä ei koskaan ystäviä tule.
Itse jopa kumisaappaat päällä melkeen "elän" niiden kanssa
 mutta noiden mini karvanaamojen vuoksi pelkään.

Varsinkin Lucan joka niin innokas jahtaileen 
pennun riemulla lentäviä lehtiä, kärpäsiä, mehiläisiä,
kadulla ylittävää sisiliskoa sekä ojassa kurnuttavaa sammakoa
jonne piti myös hypätä.

Kotiin tulin harmaassa savessa kääriytyinä.
  


Pojat myös nauttineet lämmöstä ja saivat
parvekkeelle oman tyyny pesän
jonne voi kaivaa oman mieluisan paikan.





Äideille ja Äidin mielisille parasta päivää!




perjantai 11. toukokuuta 2018

Kolmen kodin kuulumisia



Ihana kesäinen lämpö jota odotettu kuin kuuta nousevaa.
Tällaisen astmaatikon "paras" ystävä:)

Taas se joka keväinen kerpeleen poskiontelotuhdus.

Kuitenkin tää kevät minusta ihan se paras vuodenaika!



Luca, tämä meidän herkkis 
" pitääkö olla huolissaan koira "
ei oikeen ollut varma sanoista saaristo ja veneretki.


Hetken turvaa saaden tajusikin että tämähän
ihan jees paikka.



Tito rakastaa tätä meidän saaren rantaa
ja niin pikku broidikin sai rohkeutta.

Ihan parasta kaivaa syvä kuoppa (Luca)
tunkea pää sinne.
Saada hiekkaa silmiin ja yrittää sitten 
putsata ne santaiset silmät hieroen niitä hiekkaan.



Parveke laitettu kesä kuntoon.
Isoisän maalaama leijona taulu löysi myös paikkansa sieltä.
Mulle kuivaillen kesää, rentouttaa sekä noita mun kahta
auringosta nauttivaa pikku leijonaa.


Sana kärsivällisyys ei kuvaa minua.
Mutta tämän avokaadon kanssa en luovuttanut.
Ja hyvä niin.



Nämä kaksi veljestä.
Niin erilaista
Tito kaikkinen kamu. Haukkuen tai tuttuja häntää heiluttaen.
Tuca aina se jolle pitää selitää mitä tapahtuu.


Meille muuttanut mun pitkäaikainen haave.
Hänet roikotin ensin tikkaisiin.

Kunnes kekkasin että hän myös osaa seisoa!





Joten sai paikan olohuoneen pöydälle.

Luca pikkaisen hämillään 
tästä uudesta meille kotiutuneesta
kamusta.

Pyörittelee päätään sen vieressä.
Yrittäen ottaa katsekontaktia.

Ja jonkinmoista murinaaa.
Joka Lucasta aika huvittavaa.

Liikuttavaa.

PiaB




sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Hauska DIY idea


Perjantaina kävin moikkaamassa selkäleikkauksesta toipuvaa käkkäräpää Fridaa.
Nautimme iltapäivä kahvit  ihanassa auringon paisteessa 
Fridan jätti parvekkeella 
(joka varmaan yhtä iso kun meidän olohuone)
kuulumisia vaihdellen, 
mun matkakuvia katsellen ja keskustellen siitä kuinka positiivisuus ja ilo elämään on 
vaan ja ainoastaan itsestä kiinni.

Kuinka oma hyvä fiilis luo positiivista energiaa eteenpäin.
 Kuinka vaan yhden ihmisen negatiivisuus saattaa
 saastuttaa kaikkien olon.

Fridan keittiö seinällä ihana kuvakollaasi hänen lopputyöstään
Tommy Tabermannin kauniin teksitin kera.

Kotiin tullessani tein itselleni samalla idealla taulun.



Mistä siis itselle osuva teksti?!

Pling ja lamppu syttyi.
Tietysti.
Visualaddict Fridan Notebookista.

Kirja joka täynnä ajattelemisen aiheisia aforismeja
sekä tähän DIY ideaan oivia 
 revittäviä sivuja.

Tekijälle anteeksi että saksin sun kauniin kuvan palasiksi.




Everything in your life is a reflection of choice you once made.
If you want different results
make
 different choises.


lauantai 21. huhtikuuta 2018

Jouluruusu kotiutui


Täältä kotoa harvoin kukkia löytyy.
Tulppaanit, 
 jotka aikoinaan ollut sellainen "must" hankinta,
  yksi kimppu tänä vuonna kaupasta lähtenyt mukaan.

Mutta tämä vihreä Jouluruusu oli pakko kotiuttaa.
Kävin alkuviikosta Plantagenissa ostamassa punaisia ruusuja yhteen kuvaus juttuun.
Melkeen jo tämän tällä reissulla oli lähdössä mukaan.




Eilen kotimatkalla
kevät auringon saattamana moottoritiellä tämä vihreä kaunokainen muistui mieleeni.

Kiire kotiin ja karvakuonejen kanssa nauttimaan pitkästä metsälenkistä ja viikonlopusta.
Pikainen kurvaus.
Plantagenin kautta.
Jouluruusu kainalossa,
 Huhtikuussa:)



Rääpälekkin täytti eilen puoli vuotta.

Herkkä ja niin tunteella elävä pieni rakkaus.
Meidän perheen fengshiu.




keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Muutaman päivän irtiotto arjesta




Viime Perjantaina lähdimme tyttären kanssa pidennetylle viikonlopulle Espanjaan.

Normaalista poiketen matka ei tällä kerralla jatkunut kentältä
Torreviejaan vaan jäimme Alicanteen.
Nimittäin alkuperäinen suunnitelma muuttui viime metreillä kun Isäni flunssaisena
lensi kotiin viikkoa suuniteltua aikaisemmin.



Ilma kesäisen mutta kovin tuulinen joten rannalla makoilu jäi tällä kertaa
 Neljän päivänä koluttu joka Alicanten nähtävä nurkka.

Kävelty noin lähemmäksi 70km neljän päivän aikana.
Ja kamerassa noin 400 kuvaa.



Kaunis  La Exlanada de España,
mosaiikistä tehty katu meren äärellä jonne ainakin mun arvion mukaan kerääntyi
iäkkämmättä ystävät pelaamaan shakkia, lukemaan päivän lehtiä
 tai vaan jutustelemaan kuulumisia.




















Loman viimeisenä päivänä kiivuttiin ylös Mount Benacatil vuorelle.
Tytär matkanjohtajana,
 näyttäen melkein arabilta kun kietonut päänsä ympärille mustan kaavun tosi palaneen otsana takia. 
 Jaksaa jaksaa, muutama rappunen vielä, tsemppari fiiliksellä.
Melkein 2km rappusia ylös,
26 asteen helteessä ilman vesipulloa.
 Olisin varmaan kääntynyt takaisin ilman tota mun beduiini matkanjohtajaa.


Hän
joka saamut nauramaan enemmän kun kukaan muu.
   Mun ihana hassu rakkauspakkaus.
En muista koska olisin nauranut näin paljon.
(mutta onnistuu myös suuttamaan mut sekunissa)
Tämäkin koettu:)























Ihan super kiva matka.
Mun akku ladattu. 
Auringosta ja superista matkaseurasta.